NOVIKOV Alexander Ivanovitsh
OOO «PETROCYTI» Pääjohtaja
Syntynyt 4.8.1965 Donetsk kaupungissa Neuvostoliitossa.Suoritannut Suvorovin sotakoulu Pietarissa. Ohjaus-torjunta oppilatos Pietarissa. Strateginen johtamisen koulutus Pietarissa.Vuonna 2000( muiden yrityksen yhdessä), perustettiin tieteellisen tutkimuksen varantokeskus «XXI Century".Vuonna 2005 varantokeskuksen presidentti.
Venäläiset kasakkajoukot Suomessa v 1808 -1809
Venäläiset valtasivat Suomen vuosina 1808 - 1809 varsin vähäisin joukoin. Sodan alkaessa oli kenraali Buxhoevdenin komentamana armeijan vahvuus 24000 miestä, kun Ruotsilla oli vastaavasti noin 21000 miestä sijoitettuna Suomen alueelle. Sodan kestäessä venäläisten joukkojen määrä lisääntyi siten, että maaliskuussa 1809 kuului Venäjän niin sanottuun "suomenmaalaiseen armeijaan" noin 55000 miestä.
Kenraalit Kamenski ja Tutskov sijoittivat esikuntansa Oulun kaupungin luovutuspäivänä 28.11.1808. Venäläiset joukot seurasivat hitaasti peräytyviä ruotsalaisia ja suomalaisia joukkoja ja vasta 30. päivänä ylittivät kenraali Kullnevin joukot Oulujoen kaupungin kohdalla. Kenraali Tutskovin joukot saapuivat joulukuun 4. päivänä paraatimarssia Ouluun ja majoittuivat sekä kaupunkiin että lähiympäristöön. Kärjessä marssivat Permin ja Mohilevin jalkaväkirykmentit, eskadroona Mitaun rakuunoita, 150 kasakkaa ja 4 tykkiä.
Venäjän Suomenmaalainen armeija ryhtyi marraskuun viimeisinä päivinä lopettamaan sotatoimia ja siirtymään talvileiriin. Joulukuun puoleenväliin mennessä oli kenraali Tutskovin komennossa oleva Oulun osasto saavuttanut tavoitteensa ja saanut tehtäväkseen rannikon puolustuksen Pyhäjoen ja Kemin välillä. Osastoon kuuluivat:
▪ Sjäffin, Kalugan, Permin, Mohilevin, Asovan, Nisovskan ja Räävelin jalkaväkirykmentit
▪ 3., 23, ja 24. jääkärirykmentit, joissa kussakin kaksi pataljoonaa
▪ Mitaun rakuunarykmentti sekä Isajeffin I ja Kiselefin II kasakkarykmentti
▪ kaksi tykkikomppaniaa, yhteensä 18 tykkiä
▪ kapteeni Kljutschareffin minörikomppania
Osaston pääosa ryhmitettiin Oulun- Temmeksen-Raahen alueelle ja koska Ouluun sijoitettiin huomattava määrä näistä joukoista sekä lisäksi suuria huoltomuodostelmia, määrättiin kenraalimajuri Rachmanov Oulun varuskunnan päälliköksi.
Venäläisten ylipäällikkö kenraali F W Buxhoevden kävi Oulussa heti miehityksen jälkeen ja oli kaupungissa ainakin joulukuun 2. päivään. Pian tämän jälkeen tsaari erotti Buxhoevdenin Olkijoen sopimuksen vuoksi ja nimitti hänen tilalleen kenraali Bogdan von Knorringin.
Myöhäissyksyn aikana tapahtui muitakin henkilövaihdoksia. Muiden muassa sairastuivat sekä Kamenski että Tutskov ja jälkimmäisen tilalle Oulun osaston päälliköksi määrättiin kreivi Shuvalov. Osaston päämaja sijaitsi Torniossa ja koko osaston vahvuus oli 11358 miestä.
Talven mittaan siirrettiin venäläisiä joukkoja jonkin verran ja esimerkiksi huhtikuun 11. päivänä 1809 oli Rachmanovin komennossa Oulussa ja sen lähiseuduilla
▪ 3. ja 23. Jääkärirykmentti
▪ Asoffin musketöörirykmentti
▪ 3 eskadroonaa Mitaun rakuunarykmentistä
▪ Isajeffin II ja Kiselefin II kasakkarykmentin pääosat
▪ 8 tykkiä
▪ Varuskunnassa olleiden joukkojen vahvuus oli noin 1700 miestä.
Huhtikuun 28. päivänä 1809 sai Oulun osasto käskyn aloittaa kevätsotatoimet ja vallata Västerbotten Uumajanjokeen asti. Ouluun jätettiin varuskuntajoukoksi ja rannikon puolustukseen vain 23. jääkärirykmentti vahvennettuna rakuunoilla, tykistöllä ja ehkä kasakoilla. Kesän kuluessa vaihdettiin Ouluun Tulskin musketöörirykmentti.
Kenraali Kamenski otti heinäkuun 3. päivänä komentoonsa Oulun osaston ja ryhtyi valmistelemaan hyökkäyksen jatkamista lopullisen rauhan aikaansaamiseksi. Pohjanmaan rannikkopuolustusta vahvennettiin ja elokuun puolessa välissä sijoitettiin Ouluun ja sen rannikkoseudun puolustukseen
▪ Krementschugin musketöörirykmentti (995miestä, ilmeisesti kokonaisuudessaan Oulun eteläpuolella)
▪ Pataljoona Tulskin musketöörirykmentistä (557 miestä, varuskuntajoukoksi)
▪ Kiselefin II kasakkarykmentistä 11 miestä
▪ patteri (74 miestä ja 4 kpl 12-paunan tykkejä)
Kaupungissa oli näihin aikoihin myös Oulun laivue, johon kuului 12 tykkivenettä ja 105 merisotilasta.
Välittömästi kaupungin miehityksen jälkeen perustettiin Pohjois-Pohjanmaan keskusvarikko, jonka päätehtävänä oli Västerbotteniin suunnattujen hyökkäysjoukkojen huolto. Varikko lienee kooltaan ollut samaa luokkaa kuin ruotsalaisten varikko sodan alkuvaiheessa ja tiedetään, että venäläiset pystyttivät Ouluun välittömästi sinne tultuaan pysyviä elintarvikevarastorakennuksia. Elintarvikehuolto on ilmeisesti tuottanut venäläisille suuria vaikeuksia, sillä Pohjanmaalta ei ollut enää mitään saatavissa. Oulun suunnalla toimiville joukoille jouduttiin toimittamaan viljaa aina Aunuksesta, Tveristä ja Novgorodista saakka.
Yhteistoiminta venäläisten kanssa sujui huomattavasti paremmin kuin ruotsalaisten kanssa, mikä ensisijaisesti on laskettava ylipäällikön ja maaherran ansioksi. Melkoinen merkitys suhteiden tasoittajana oli silläkin seikalla, että von Knorringilla oli erittäin runsaasti rahaa käytettävissään ja jouluna 1808 jaettiin kaupunkilaisille 10000 ruplaa vahingonkorvauksina. Majoitus- ja kyydityspakko oli edelleen raskas, mutta kauppasuhteiden nopea elpyminen pienensi kaiketi huomattavasti porvarien ynseyttä. Vaikka rasitukset olivat olleet raskaat ruotsalaisten aikana jakautuivat ne sentään kohtalaisen tasaisesti. Venäläiset toivat mukanaan oman tyylinsä. He tulkitsivat melko omavaltaisesti väljiä majoitusohjesääntöjä ja uusissa oloissa oli myös lahjonnalla ja suhteilla oma merkityksensä. Oli tapauksia, joissa porvarit joutuivat miltei karkotetuiksi omista kodeistaan samalla kuin toisilla saattoi olla jopa kuusi huonetta omassa käytössään.
Rauhanteon jälkeen vähennettiin joukkoja nopeasti ja keskusvarikko lakkautettiin. Vaikuttaa siltä, että Oulu oli aluksi jäänyt kokonaan ilman venäläistä miehitystä.
Kasakat Suomessa
Suomessa elää tuhansia ihmisiä, jotka polveutuvat Suomeen vuonna 1921 paenneiden Kronstadtin kapinallisten jälkeläisistä.
Tasan 90 vuotta sitten puhjennut Kronstadtin kapina oli vakava, nuorta neuvostovaltiota uhannut yhteenotto, jossa Venäjän Itämeren-laivaston matruusit nousivat aseisiin bolševikkien yksinvaltaa vastaan. Bolševikit kukistivat kapinan verisesti 17.3.1921, ja 8 000 henkeä pakeni jäitse Suomeen.
Noin 1 600 pakolaista jäi Suomeen, ja he hajaantuivat ympäri maata. Kapinasta he vaikenivat, koska pelkäsivät palautusta Neuvostoliittoon. Suomen kansalaisuuden valtaosa sai vasta 50-luvulla.
Moni pakolainen avioitui suomalaisen kanssa tai suomalaisti nimensä.
Kronstadtista kapinallisten puolelle siirtyi 1 800 miehen jalkaväkirykmentti.Heidöt oli jään yli lähetetty taltuttamaan kapinallisia, mutta matkalla he surmasivat komissaarinsa ja riisuivat päälliköt aseista päätettyään liittyä kapinallisiin. Rykmentissä oli myös 500 Kubanin kasakkaa,.
Suomi sijoitti heidät ensin Turkinsaaren keskistysleirille, jollaiseksi sitä virallisestikin silloin vielä kutsuttiin ennen kuin käyttöön otettiin eristysleirin nimike.
Kesällä 1921 leiriin tuli moottorivene, jossa oli muiden mukana paennut kubanilainen eversti Fjodor IvanovitsJelisejev (1892-1987). Hän oli jo 1917 ollut Suomessa jouduttuaan heitetyksi tänne Kaukasian rintamalta. Kevällä 1919 hän oli komentanut valkokenraali Kornilovin rykmentin kubanilaista kasakkaosastoa kohoten ansioistaan everestiksi.
Jelisejeviä, ”herra everestiä”, tervehdittiin aina vanha tapaan. Kohta häntä alettiin pian kutsua vain ”batkoksi” eli isäseksi. Jelisejev oli saaressa 2 kk siirtyen sitten töihin Haminan sahalle, jonka omisti kaupungissa asuva venäläinen miljönääri Konstanti Aladjin.
Työteliäät kasakat saivat isänniltä usein epävirallista palkanlisäystä.Jelisejev alkoi järjestellä eri puolella maata olevien kubanilaisten yhteyksiä ja tilata Bulgariassa ilmestyvä kasakkalehteä. Hän asettui myös yhteyteen Kubanin kasakoitten atamaanin, kenraalimajurin V.G. Naumenkon kanssa, joka siihen aikaan oli paenneiden Kubanin kasakoitten keskuksessa Jugoslaviassa. Atamaani neuvoi perustamaan Suomeen kasakkakylän tai tiluksen (hutor). Jelisejevin lisäksi Haminassa oli jo 16 kasakkaa, osa Aladjin sahalla töissä. Huutorin atamaaniksi valittiin Gavriil Aleksejevits Soloduhin. Valtiovallan epäluulontakia mitään virallista järjestöä ei voitu perustaa. Soloduhin kirjoitteli eri polelle maata kertoen Haminassa toimivasta kasakkayhteisöstä. 1924 siihen kuului jo 48 kasakkaa, joista 28 asui Haminassa ja sen ympristössä.
Tammikuussa 1924 kasakkakokous päätti muuttaa huutorin kasakkakyläksi (stanitsa). Sen atamaaniksi valittiin Jelisejev ja apulaiseksi Soloduhin. Kylä nimittiin ”Kubanilais-suomenmaalaiseksi stanitsaksi”
Monet tienasivat hyvin ja Jelisejev kehotti pukeutumaan komeasti.Miehillä olikon kasakka-asu: valkoinen kubanilainen lammashahkalakki,tummasiniset housut punaisin saumanauhoin, samoin tummasininen sotilasmallinen verkapusero, kasakkavyö valkoisin luuheloin sekä anturattomat pehmeat nahkatossut verkasäärystimin.
Haminassa kurinalaisia nuoria kasakoita kunnioitti varsinkin venäläinen ylhäisö.Jelisejev kokosi miehistöstä hyvän kasakkakuoronkon opettaen tanssimaan kasatskaa, lezginka ym. He esiintyivät mm K.K.Aladjinin luona missä Jelisejev tutustui tämän vävyyn valkokenraali Millerin sekä monitomiseen kenraalimajuri S.Ts. Dobrovolskiin.
Jouluna Haminan venäläisessä koulussa järjestettiin iltamat, joihin osallistui myös parikymmentä laulavaa kasakkaa.Alivänrikki A .D.Belov lausui isämaallisiä runoja. Siihen seurasi kuvaelma kasakoiden traagisesta tuhosta Pietarissa 1917bolsevikkikaappauksen aikoina. Lopuksi kasakat tanssivat toinen toistaan hurjemmin.
Huolimatta verrattain hvistä oloista Suomessa monet kasakat pyrkivät lähtemään Serbiaan ja Ranskaan, onne oli keskittynyt suurin osa evakuoiden valkoarmejan kasakkakunnasta.Serbiaan ei uskallettu lähteä, joten Ranskasta tuli pääkohde.Pitkän odotuksen jälkeen Ranskan hallitus myönsi 50 avointa viisumia Jelisejevin käyttöön.
Melkein kaikki halusivat lähteä,mutta täällä avioituneiden vaimot eivät halunneet jättää kotimaataan.
24.10.1924 Kubanilais-suomalainen kasakkalyläkunta lähti Helsingista Baltiaan kautta Saksaan ja sieltä junalla Ranskaan aina Pyreneitten vuorten saakka, missä miehet pääsivät töihin kemialiseen tehtaasen.
Putin ja kasakkakylän elpyminen Sumessa
Venäjän Federaation presidentti Putin, joka sai kasakoiden everstin arvonimen 2005, loi kaikki puitteet kasakkilaisuuden palauttamista varten, niin Venäjällä kuin maailmalla niissä paikoissa missä on venäjäkielistä väetöä.
Bolsevikkilaisuuden suhteen on Venäjällä luovutettu, kapitalistinen suuntaus on todettu Venäjän valtion johtokunnassa. Yksityisaloite on hyväksytty tärkeämpänä aiheena kaikissa toiminnassa.
Tässä asiayhteydessä, kasakkalaisen joukkueen elvyttäminen Suomessa on historiallinen vapaaehtoisten missio, joille ei ole samantekevää Suomen kohtalo. On selvää, että tällä hetkellä NATOn edustajisto painostaa Suomen valtio Venäjää vastaiseen sotaan.
Kasakkilaisen läsnäolo Suomessa pidättää aggressiivisuutta ja sodan syttymistä, jota tavalliset kansalaiset eivät tarvitse.
On suunnittelussa, että sellainen ensimmäinen suomalainen Jelisejevin nimellis kasakkilainen tupa pystytetään Imatralla.
Kasakkalaisten on seisottava sodan syttymisen vastarinnassa Suomen ja Venäjän välillä. NATO luotsaa aktiivisesti tätä sotaa, jonka takana seisoo USA.
Me ollaan aloitettu vapaaehtoisten ilmoittautumista kasakkilaiseen jelisejevin tupaan... Saatta käydä niin, että joudumme sotimaan Suomen johtoa vastaan, jos NATO painostaa sitä sotilaalliseen yhteenottoon Venäjän kanssa. Mutta meillä ei ole vaihtoehtoa. Jo nyt venäläinen väestö Suomessa sortuu monissa asioissa. Tiukennetut tarkistukset kohdistuvat venäläisten liiketoimintaan Suomessa .Kaikki nämä ovat venäläisten maineen tahraamis elementit Suomessa ja vain kasakit pystyvät ajamaan venäläisen asiat Suomessa.
Pystytetään kasakkilaiset Jelisejevin joukot Imatralla!
Joka kymmeneellä suomalaisilla kiertää kasakkilainen verta!
Ei NATO Suomessa!
Ei sodalle Suomessa ja Venäjällä!
